”Ja maassa rauha ihmisten kesken” – joulurauhan keskiaikaisesta taustasta

Joulurauhan julistaminen Brinkkalan talon parvekkeelta Turun Vanhalla Suurtorilla on kuulunut suomalaisen joulunvieton vankkumattomiin kulmakiviin jo noin 150 vuoden ajan. Muutkin kuin turkulaiset ovat saaneet nauttia perinteestä radion ja sittemmin television välityksellä. Perinteen mukaan joulurauhan julistaminen on Turussa jatkunut keskeytymättä jo keskiajalta lähtien. Vain tietyt kriisivuodet, kuten 1700-luvun isoviha ja talvisota jouluna 1939, ovat muodostaneet tästä poikkeuksen.[1]

Yhtä vääjäämättä kuin joulu tulee joka vuosi, ilmestyy tiedotusvälineissäkin adventtiaikana joulurauhan historiaa käsitteleviä kirjoituksia. Tästä syystä minäkin olen vihdoin päättänyt kokeilla siipiäni kirjoittamalla joulurauhasta omasta tutkimusnäkökulmastani, keskiajan rauhanlainsäädännön ja tuomiokirjojen kautta.

Kansikuva
Maistraatinsihteeri Eero Soikkanen julistaa joulurauhan Turussa 24.12.1965. Kuva: Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, V. K. Hietasen kokoelma.

Kuten joulurauhaa käsittelevissä kirjoituksissa tavataan todeta, joulurauhan julistaminen kuuluu keskiaikaisen rauhanlainsäädännön perinteeseen. Tässä yhteydessä mainitaan yleensä Birger Jaarlin rauhanlait 1200-luvun puolivälin Ruotsista joulurauhan julistuksen historiallisena taustana. Onkin totta, että molemmat ovat saman kehityksen ilmentymiä. Asiat ovat kuitenkin moniulotteisempia – kuten tieteessä yleensä – joten avaan asiaa vähän laajemmin.  

Sydänkeskiajan katolinen kirkko pyrki rauhoittamaan väkivaltaista feodaaliyhteiskuntaa ja sen sotia eri tavoin. Kirkollinen rauhanliike syntyi Ranskassa ja levisi sieltä muualle Eurooppaan. Paikalliset kirkolliset rauhanjulistukset pyrkivät suojelemaan tiettyjä aikoja, henkilöryhmiä ja sosiaalisia toimintoja väkivaltaisuuksilta ja sodankäynniltä (pax Dei; treuga Dei).[2] Tiettyjä ryhmiä asetettiin erityisen suojelun kohteeksi, koska heitä pidettiin kyvyttöminä suojelemaan itseään (asein). Näihin kuuluivat kirkonmiehet, naiset ja lapset, talonpojat töissään, pyhiinvaeltajat ja kauppiaat. Kirkolliset juhlapyhät pyrittiin rauhoittamaan aseellisilta yhteenotoilta ja maalliselta toiminnalta lähinnä ekskommunikaation kautta. Myös sosiaalisesti tärkeät tilaisuudet saatettiin ottaa kirkon rauhan erityiseen suojelukseen.

Rauhanlainsäädäntö tuli kuulumaan niin kirkollisen kuin maallisen vallan keinovalikoimaan. Maalliset hallitsijat näet ymmärsivät pian kirkollisen rauhanliikkeen edut. Rauhan takaaminen, joka oli normaali kuninkuuden elementti, vahvistui. Tämä ilmeni hallitsijoiden kruunajaisvaloissa ja hallitsijanvakuutuksissa. Saksassa Landfrieden-nimikkeellä solmitut ja annetut paikalliset rauhat rajoittivat suurmiesten keskinäisiä väkivaltaisuuksia ja verikostokierteitä. Hallitsijat myös takasivat rauhoja sitouttamalla niihin paikalliset suurmiehet valaliitoilla. Tässä muodossaan löydämme rauhanlainsäädännön ensi kertaa ruotsalaisessa keskiaikaisessa oikeudessa, ja valan vannomiseen liittyy myös rauhanvalalainsäädännön nimi (edsöre).

Kansikuva
Birger-jaarlia pidetään yleensä Ruotsin rauhanlainsäädännön isänä. Joel Ballinin teräspiirros Bengt Erland Fogelbergin veistoksesta (1854). Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Antellin kokoelmat/Wadströmin kokoelma.

Yleensä rauhanvalalainsäädäntö liitetään Ruotsia hallinneeseen Birger-jaarliin (hall. 1248–1266), mutta ensimmäinen säilynyt asiakirja aiheesta, Alsnön sääntö, on noin vuodelta 1280. Tällöin kuningas Maunu Ladonlukko (hall. 1275-1290), Birger-jaarlin poika, ja Ruotsin kirkolliset sekä maalliset suurmiehet mm. vahvistivat tietyt kuninkaan takaamat rauhat. Koti-, kirkko- ja käräjärauhan rikkojia sekä naisenryöstäjiä tultiin rankaisemaan valtakunnallisella lainsuojattomuudella ja omaisuuden takavarikolla. Jos tekijä halusi päästä uudestaan kuninkaan rauhan piiriin, hänen tuli sopia asianomistajien kanssa, suorittaa näille vaadittu hyvitys sekä maksaa kuninkaalle korkea 40 markan sakko.[3]

Koti-, kirkko-, käräjä- ja naisrauha tulivat siis muodostamaan rauhanlainsäädäntöpaketin ytimen. Siinä muodossaan se liitettiin ensin 1200-luvun lopussa maakuntalakeihin ja 1300-luvun puolivälissä säädettyihin kuninkaallisiin lakeihin. Kansallisarkiston vanhin säilynyt asiakirja, vuoden 1316 kuninkaallinen turvakirje Karjalan naisille, on samanlainen osoitus kuninkaan takaaman rauhan piirin leviämisestä.[4] Samaan keskiaikaiseen ruotsalaiseen rauhanlainsäädäntöperinteeseen kuuluvat myös aseenkantoa rajoittavat statuutit ja lait.[5]

Ruotsin keskiaikaiset maan- ja kaupunkilait olivat voimassa vuoteen 1736 asti. Kuva: Wikimedia Commons.

Joulurauha ei siis kuulunut tähän kuninkaalliseen rauhanlakipakettiin, vaikka se liittyykin siihen sisällöllisesti ja historiallisesti. Se kytkeytyykin vahvasti keskiajan Ruotsin kaupunkeihin. Vaikka ne olivatkin pieniä, usein alle tuhannen tai suurimmillaankin vain muutaman tuhannen asukkaan kokoisia, niissä oli suhteellisen paljon ihmisiä pienellä alueella. Siksi erityisesti kaupungeissa oli tarvetta rajoittaa aseidenkantoa ja rauhoittaa sosiaalisesti ja taloudellisesti tärkeitä aikoja – kuten paikalliset markkina-ajat – korotetuin sakoin.

Keskiajan kirkko kielsi normaalin työnteon tärkeimpinä kirkkopyhinä kuten jouluna, Jeesuksen syntymäjuhlana. Myös avioliittoon vihkiminen oli tällöin kielletty adventtisunnuntaista loppiaiseen. Sen sijaan jouluun liittyi ylenpalttinen syöminen ja runsas juominen pitkien juhlapyhien keskeyttäessä arkielämän. Kun kaikilla oli veitsi syömistä varten vyöllään, ilonpito muuttui nopeasti rähinäksi. Siksi joulun rauhoittaminen oli kaupungeissa erityisen tarpeellista. Joulurauhan alku kuulutettiin kaupunkilaisille tiedoksi. Rauhan häiritsemisestä väkivallalla tai mellakoinnilla joulurauhan aikana rankaistiin yleensä kaksinkertaisin sakoin. 

Flaamilaisen Simon Beningin (n. 1483–1561) tulkinta Jeesuksen syntymästä (n. 1525–1530), The J. Paul Getty Museum, Los Angeles, Ms. Ludwig IX 19, fol. 19v. Julkaistu The J. Paul Getty Museumin suosiollisella luvalla.

Turun joulurauhan julistuksen väitetään liittyvän 1300-luvulla alkaneeseen perinteeseen. Tapa on eittämättä keskiaikainen, joskaan meillä ei ole Turkua koskevia alkuperäislähteitä, jotka voisivat vahvistaa sen syntyajan tai katkeamattomuuden. Voimme kuitenkin hakea tähän tukea Ruotsin muista keskiaikaisista kaupungeista, joista on säilynyt myöhäiskeskiaikaisia tuomiokirjoja.

Esimerkiksi Arbogan kaupungin keskiaikaiset tuomiokirjat, jotka ovat säilyneet vuodesta 1451, sisältävät useita tapauksia, joissa mies on syyllistynyt haavoittamiseen tai kotirauhan rikkomisesta joulun aikaan. Lyhyissä merkinnöissä mainitaan esimerkiksi, että vuonna 1508 Olof Orre tuomittiin vahingonteosta toisen kotona 40 markan sakkoon ja toiseen 40 markan sakkoon, koska teko tapahtui joulurauhan aikaan (xl mark jwl fredh). Tukholman tuomiokirjoista löytyy samoin joulurauharikoksia, joista tuomittiin korotettu sakko. Esimerkiksi Olof Jensson, joka oli pistänyt kolme haavaa Ingemariin joulurauhan vallitessa, tuomittiin huomattaviin 88 markan sakkoon tammikuussa 1478.

Löydämme joulurauhaa koskevia mainintoja myöhemmistäkin tuomiokirjoista. Esimerkiksi Tukholman raati kehotti 16.12.1594 kaupunkilaisia huolehtimaan huolellisuudesta tulenkäsittelyssä ja kynttilöiden poltossa erityisesti jouluaikana. Lisäksi kaikkien tuli käyttäytyä kunnolla ja säilyttää joulurauha. Göteborgin kaupunkia edeltävässä Nya Lödösessä julistettiin joulurauha 22.12.1595, ja mellakoijia sekä väkivallan tekijöitä uhattiin kaksinkertaisella sakolla sen rikkomisesta. Vadstenassakin Hans Hindriksson rikkoi tappelulla ja haavanteolla joulurauhaa (i jwlehelgedager), mistä hänet tuomittiin korotettuihin sakkoihin vuonna 1606.

Joulurauhan julistus Turussa 1904 Johannes Schalinin kuvaamana. Kuva: Turun museokeskus, Valokuva-arkisto, Valokuvat VAL.

Lopuksi voi todeta, että suomalaisilla joulurauhan julistuksilla on kiistatta keskiaikaiset perinteet, joista on syytä olla ylpeitä. Joulurauha julistetaan tänä koronajoulunakin Brinkkalan talon parvekkeelta jouluaattona kello 12 joskin poikkeuksellisesti ilman yleisöä. Suorana lähetettyä tilaisuutta voi kuitenkin seurata joukkoviestinten kautta kaikkialla maailmassa.[6] Useat tulevat muistamaan pandemiavuoden 2020 epätavallisen raskaana aikana. Siksi haluankin toivottaa tällä tekstilläni erityisen rauhaisaa joulua kaikille blogin lukijoille!

Mia Korpiola

Kirjoittaja on oikeushistorian professori Turun yliopistossa.

Turun tuomiokirkko talvella 2020, kuvaaja Mia Korpiola.

[1] Esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Joulurauha (viitattu 17.12.2020).

[2] Tästä yleistajuisesti esimerkiksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Peace_and_Truce_of_God (viitattu 17.12.2020).

[3] Alsnön säännön alkuperäinen teksti on saatavilla digitaalisesti osoitteessa:

https://sok.riksarkivet.se/sdhk?EndastDigitaliserat=false&Innehall=alsn%c3%b6+stadga&TrycktUtgava=true&TrycktRegest=true&Brevtext=true&Extratext=true&Sigill=true&Original=true&MedeltidaAvskrifter=true&MedeltidaRegest=true&EftermedeltidaAvskrifter=true&EftermedeltidaRegest=true&AvanceradSok=true&page=1&postid=sdhk_1122&tab=post#tab (vierailtu 17.12.2020).

[4] https://yle.fi/uutiset/3-9195164 .

[5] Rauhanlainsäädännöstä keskiajan Ruotsissa tarkemmin esim. Mia Korpiola, “’The People of Sweden Shall Have Peace’: Peace Legislation and Royal Power in Later Medieval Sweden,” Expectations of the Law in the Middle Ages, toim. Anthony Musson. The Boydell Press, Bury St Edmunds, 2011, 35-51.

[6] Esim. https://www.turku.fi/joulurauha (vierailtu 17.12.2020).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s