Tutkimuskotikäynnillä yksityiseen perhearkistoon – asianajaja Rento Kivisen kirjeenvaihto (1941–1944)

Eräänä sateisena aamupäivänä joitain viikkoja sitten matkustin metrolla Itäkeskukseen tehdäkseni melko harvinaisen tutkimuksellisen kotikäynnin. Tutkimuskirjallisuuden kautta olin paikantanut perhearkiston kirjekokoelman, jossa oli ymmärtääkseni minua kiinnostavia lähteitä, ja nyt olin menossa tutustumaan niihin.

Oikeudellista työtä tekevät naiset ovat yksi tutkimuskohteistani, ja minulla on ollut pitkään työn alla artikkeli asianajotoimistojen naiskonttoristeista maailmansotien välisenä aikana. Vanhoja asianajotoimistoja ei ole kovin paljoa enää olemassa, eikä niiden aineistoihin välttämättä ole pääsyä toimistojen kieltäessä tutkimusluvan arkistoihinsa. Joihinkin niistä voi silti tuurilla päästä tutustumaan ns. keittiön kautta. Eräs yksityinen perhearkisto, johon minulla on ollut etuoikeus tutustua, on tarjonnut kuitenkin minulle ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa sisälle näiden naiskonttoristien toimenkuvaan.

Talvi- ja jatkosodan aikana useimmat suomalaiset sotapalvelukseen kelpaavat asianajajat oli kutsuttu isänmaan palvelukseen eri tehtävissä. He hoitivat kuitenkin toimistojensa asioita etänä kirjeiden välityksellä naispuolisten konttoristien pitäessä kaikki langat käsissään ja koordinoiden asioita kotipaikkakunnalla. Säilyneet kirjeet asianajaja Åke Roschier-Holmbergin (1906–1983) ja hänen korvaamattoman sihteerinsä Inga Sundgrenin välillä tekevät yksityiskohtaisesti näkyväksi sen, mitä kaikkea asianajotoimistojen naisten toimenkuvaan kuului yleensä, ja sotaolosuhteissa erityisesti.[1] Tähän ainutlaatuiseen aineistoon sain tutustua vieraillessani niiden haltijan Margaretha Mickwitzin, Roschier-Holmbergin vanhimman tyttären kotona kahteen otteeseen.

Lukiessani muuta tutkimusta varten lakimiesmuistelmia ja -elämäkertoja löysin kirjastosta vaasalaisen asianajaja Rento Kivisen (1909–1985) kiinnostavan elämäkerran, jonka on kirjoittanut Jyrki Jokinen.[2] Kirja pohjautuu sota-aikojen osalta patteristo- ja mittausupseerina ja myös valistusupseerina toimineen Kivisen kirjeenvaihtoon. Innostuin kovasti. Tässä olisi lähdeaineisto, joka täydentäisi osin Roschier-Holmbergin ja Sundbergin runsasta kirjeenvaihtoa. Mutta miten pääsisin tutustumaan siihen?

Kuva: Mia Korpiola.

Asian selvittäminen osoittautui hieman haastavaksi. Surffattuani aikani netissä löysin kuin löysinkin Jyrki Jokiselle sähköpostiosoitteen. Se oli onneksi vielä voimassa, ja sain Jokiselta ystävällisen vastauksen. Hänen kauttaan sain yhteyden Kivisen tyttäreen. Hän neuvotteli sukulaisten kanssa, ja suku teki hyväntahtoisen päätöksen myötävaikuttaa tutkimukseeni antamalla kirjeaineistoa käyttööni. Mutta miten pääsisin katsomaan kirjeitä? Pohjanmaalle matkustaminen oli liian hankalaa, joten sovimme, että matkustaisin Tampereelle. Lopulta asia yksinkertaistui vielä entisestään: valikoidut kirjeet odottaisivat minua Kivisen pojan kotona Helsingissä ja saisin tutustua niihin siellä. Näin tapahtuikin tuona sateisena aamupäivänä.

On aina kiehtovaa tutustua alkuperäislähteisiin. Koskaan ei tiedä etukäteen, millaisia jännittäviä asioita löytyy. Mitä nämä vaasalaisen asianajajan sodanaikaiset katsottavakseni valitut palat sitten sisälsivät? Nämä kaksitoista asiakirjaa vuosien 1941–1944 väliltä sisältävät esimerkiksi useita kirjeitä Kiviselle asianajotoimisto Halme ja Kivisen kahdelta konttoristirouvalta. Näistä Salme Halme oli Kivisen yhtiökumppani Lauri Halmeen vaimo, kun taas hänen työtoverinsa Elli Puska mainittiin myös tittelillä ”ylikersantinrouva”.

Asianajotoimiston menestys riippui tietysti siitä, että konttoristit huolehtivat juttujen määräajoista. Sota-ajalta on säilynyt marraskuun 1941 fataljiluettelo, joka listaa parinkymmenen jutun määräaikoja useissa eri käräjäoikeuksissa, raastuvanoikeuksissa, korkeimmassa oikeudessa ja lääninhallituksessa. Ajoittain Rento Kiviselle avautui mahdollisuuksia mennä itsekin käräjille, mistä hän kertoi vaimolleen Airalle Tinamäeltä, Äänisen rannalta lähettämässään kirjeessään. Käräjille matkustamista varten hänen täytyi saada lomaa sekä komennustodistus. Perhearkistossa onkin säilynyt tällainen, luutnantti Rento Kiviselle myönnetty 3.6.1943 komennustodistus viikoksi Käpyselältä, ilmeisesti Kotajärven Suojärveltä Laatokan Karjalasta, Raahen raastuvanoikeuteen ja takaisin.

Kuva: Mia Korpiola.

Suurelta osin asianajotoimisto kykeni toimimaan osakkaiden ollessa sotapalveluksessa vain avustavien lakimiesten avulla: tämä koski niin asianajotoimisto Roschier-Holmbergiä kuin Halme ja Kivistäkin Kivisen poissa ollessa. Jälkimmäisellä oli onneksi apunaan Niilo Martikainen, joka toimi asianajotoimiston avustavana lakimiehenä 1939–1942 sekä ”Eppu”, Halmeiden tyttären mies Eino Ahola. Käytettävissäni olevassa aineistossa oli kaksi Martikaisen kirjettä, jossa hän raportoi toimiston asioista Kiviselle. Kivisten perhearkiston kirjeet vahvistavat käsitystä siitä, että toimiston naisten rooli oli keskeinen asianajotoiminnassa tähän aikaan. He muodostivat hermokeskuksen, jonka kautta kaikki impulssit kulkivat sotaolosuhteissakin.

Kuva: Mia Korpiola.

Nämä esimerkit osoittanevat, kuinka hyödyllisiä yksityiset perhearkistot ja kirjeenvaihdot voivat olla oikeushistoriallisen tutkimuksen lähteinä. Ne avaavat henkilökohtaisemman tason tutkimuksen sisältöön samoin kuin sen tekoprosessiin. On suuri etuoikeus saada tutkimuslupa tällaiseen aineistoon. Samoin on luottamuksenosoitus päästä ennestään tuntemattomien ihmisten kotiin tutustumaan näihin lähteisiin. Lopuksi haluaisin kannustaa tämän tekstin lukijoita pohtimaan, olisiko heidän perhearkistoissaan mahdollisesti lähdeaineistoa, jota voisi antaa käyttöön tutkijoille. Tämä voisi hyödyttää tutkimusta valottamalla toimijanäkökulmaa, avaamalla uusia perspektiivejä tutkimukseen ja rikastuttamalla tiedettä.

Mia Korpiola

Kirjoittaja on oikeushistorian professori Turun yliopistossa.

Kirjoittaja haluaa esittää mitä lämpimimmät kiitoksensa Katri Savolaiselle ja Pentti Kiviselle sekä Jyrki Jokiselle. Margaretha Mickwitziä ne eivät valitettavasti enää tavoita.  


[1] Tästä Mia Korpiola, “Asianajotoimisto talvisodassa – Åke Roschier-Holmbergin ja konttoristi Inga Sundgrenin kirjeenvaihto 1939–1940”, Lakimiesuutiset 8/2017, s. 58–60.

[2] Jyrki Jokinen, Rento Vaasan viskaali Rento Kivinen – asianajaja, raittiusmies, yhteiskunnallinen vaikuttaja. Poliittisen historian julkaisuja, 4. Turun yliopisto, Turku, 2014. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s