Torpparitutkija Aksel Warén ja kappale suomalaisen sopimusoikeuden historiaa

Aksel Warénin Torpparioloista Suomessa (1898) on suomalaisen yhteiskuntatutkimuksen varhainen klassikko. Teos on myös oikeushistoriallisesti mielenkiintoinen, sillä kirjoittaja omistaa siinä suuren osan maanomistajan ja torpparin väliselle oikeudelliselle suhteelle. Asia oli kirjoitushetkellä sekä tärkeä että ajankohtainen. Sosiaalihistorian ja yhteiskuntahistorian näkökulmasta teos on kohtalaisen hyvin tunnettu, mutta sen oikeushistoriallinen ja erityisesti sopimusoikeudellinen puoli on jäänyt enemmän tai vähemmän katveeseen.

Aksel Warén oli toiseksi nuorin Keuruun kirkkoherran Johan Warénin (1827–1883) seitsemästä pojasta. Johan Warén edusti itse ensimmäisen polven sivistyneistöä ja kirkkoherran virka mahtavassa Keuruun pitäjässä mahdollisti sen, että seitsemän hänen pojistaan kirjautui yliopistoon. Aksel Warén valitsi oppialakseen oikeustieteet, joiden rooli näkyi myöhemmin vahvana myös hänen kirjallisessa tuotannossaan. Tosin tutkintoa Warén ei koskaan ehtinyt suorittaa loppuun saakka. Oikeustieteen opintojen lisäksi Warénin tutkimustyölle antoivat suuntaa kontaktit nuoren polven fennomaaneihin.

Axel Wilhelm Warén (1868-1899). Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Aksel Warénin ensimmäinen julkaistu teos oli Keuruun pitäjän historia (1890).[1] Teos antoi Warénille eväät myös hänen seuraavaan työhönsä, joka oli nimeltään Tutkimus taloudellisista oloista Kuortaneen kihlakunnassa (1893). Teos julkaistiin osana ”Tutkimuksia taloudellisista oloista Suomen maaseudulla” sarjaa, joka kokonaisuutena oli ensimmäisiä merkittäviä yrityksiä tuottaa tietoa maaseudun yhteiskunnallisista ongelmista. Tutkimuksessa sivuttiin myös tilattoman väestön elinolosuhteita ja vielä tässä vaiheessa Warén käänsi tilattoman väestön ongelmat suoraan heidän omaksi viakseen: ”Syynä tilattomain huonoon tilaan on useimmiten heidän huolimattomuutensa ja kykenemättömyytensä hyvinä päivinä säästää huonojen varalle.”[2]

Kuortaneen kihlakuntaa käsittelevän tutkimuksen jälkeen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tarjosi vuonna 1894 Warénille mahdollisuutta torppariaiheen tutkimiseen. Tutkimuksen idea ja rahoitus oli lähtöisin seuran saamasta lahjoitusrahasta, joka toivottiin[…] käytettäväksi tai tekijäpalkkioksi tai painatusavuksi torppari- tai ylimalkaan alustalais-asiasta Suomessa valaisevasta, kelvollisesta teoksesta, joka painosta ilmestyy ennen 1896 vuoden loppua.” Tutkimusta varten tekijältä edellytettiin kolmen kuukauden mittaista ”kenttätyöjaksoa” torppareiden parissa.[3]

Työn kireä aikataulu oli seurausta siitä, että yleisesti uskottiin torpparikysymyksen tulevan esille vuoden 1897 valtiopäivillä. Asian valtiopäiväkäsittely kuitenkin lykkääntyi ja lopulta Warénin tutkimus Torpparioloista Suomessa ilmestyi vasta vuonna 1898.[4] Yli neljäsataa sivuinen teos on jaettu kahteen osaan, jotka ovat ”Piirteitä torpparien taloudellisesta elämästä” ja ”Oikeudellinen suhde maanomistajan ja torpparin välillä”. Jälkimmäinen nielaisee yli 300 sivua koko teoksesta. Warén arvottaa myös sanallisesti oikeudelliset kysymykset taloudellisten yläpuolelle:

Torpparien taloudellinen asema riippuu lähimmin siitä miten heidän ja maanomistajain välinen oikeudellinen suhde on järjestetty. Hiukan enemmän perehdyttyäni torpparioloihin tulin siihen vakaumukseen, että ne syyt, jotka ovat synnyttäneet nykyisen torpparikysymyksen, ovat saaneet alkunsa juuri torpparien oikeudellisesta asemasta, ja että taloudellisella alalla ilmenevät epäkohdat ovat seurauksia siitä. Tämän käsitykseni mukaan päätin ottaa päätehtäväkseni maanomistajain ja torpparien välisen oikeudellisen suhteen selvittämisen.[5]

Warénin mukaan keskeisin torppareita koskeva oikeudellinen ongelma koski maanomistajan ja maan vuokraajan eli torpparin välistä sopimusta. Warén ei tietenkään ollut ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota torpansopimusten oikeudellisiin ongelmiin, mutta hän rakensi argumenttinsa siihen asti laajimman empiirisen aineiston varaan. Tutkimustaan varten Warén oli koonnut yhteensä noin tuhat erilaista kirjallista torpankontrahtia noin 50 eri kunnasta.[6] Warén näki sekalaisissa sopimuksissa koko torppariongelman ytimen: ”Että torppariolot nykyään ovat niin kovin kirjavia, siitä on kiittäminen sitä täydellistä sopimuksen tekemisen vapautta, joka tähän saakka on vallinnut, ja joka vielä nykyäänkin on maanomistajille niin rakas.”[7]

Käytännössä sopimuksia oli kahdenlaisia eli suullisia ja kirjallisia. Suullinen sopimus maanomistajan ja vuokraajan välillä oli monessakin mielessä ongelmallinen. Kansanperinteeseen jäi esimerkiksi elämään suullisen sopimuksen versio, jonka mukaan: ”Aina on tultava työhön kun käsketään, ja jolsei [sic] tulla, niin töllistä pois”[8] Warénin aineiston perusteella vähintään viidennes torppareista oli 1890-luvulla suullisen sopimuksen varassa. Määrä voi pitää suurena, sillä jo vuodelta 1775 peräisin ollut asetus määräsi, että torppaa perustettaessa siitä oli tehtävä kirjallinen kontrahti, joka oli otettava kihlakunnanoikeuden pöytäkirjaan. Myöhemmin määräys uudistettiin vuosina 1864, 1883 ja 1892, mutta mitä ilmeisemmin laihoin tuloksin. Warénin mukaan suullisten sopimusten varassa olevien torppareiden asema oli kaikkein turvattomin, sillä mitään heidän oikeuksistaan ei voinut pitää varmana.[9]

Nimitys torppa kertoi lähinnä vuokrasuhteesta ja sopimukseen kuuluva asuinrakennus saattoi olla kaikkea mahdollista suuren talon ja savupirtin väliltä. Kuvassa jälkimmäinen isäntineen Kainuusta 1890-luvulta. Kuva: Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.

Warén katsoi, että ilman merkittäviä parannuksia myöskään kirjallinen kontrahti ei riittänyt ongelman ratkaisuksi. Warénin mukaan kirjallisen sopimuksen merkitys kyllä ymmärrettiin yleisesti, mutta ongelma oli, että niitä kirjoitettaessa ”pannaan paperille mitä mieleen juohtuu”. Tietyissä tapauksissa lavea sopimusmuoto oli tarkoituksellista ja palveli vuokranantajan etua, mutta osa ongelmista oli suora seuraus sopimuksia kirjoittavasta nurkkakirjureiden armeijasta, josta Warén antoi seikkaperäisen kuvauksen:

Mutta sitä paitsi on melkein joka kunnassa erityisiä henkilöitä, joita yleisesti käytetään tarvittaviin kirjoitustöihin, kaikenlaisia nurkkasihteerejä, ja tällaisten laatimia on torpankontrahdeista melkoinen osa. Usein näkee tällaisten nimien alla sellaisia arvonimiä kuin ”asianajaja”, ”kirjailija”, ”sihteeri”, ”runoniecka”, y.m., vaikka käsiala osottaa, että heidän kädessään lapio on tavallisempi ase kuin kynä.[10]

Yksinkertaistettuna Warénin näkemyksen ”torppariongelmasta” voi tiivistää seuraavasti: koko asia oli seurausta maanomistajan ja maanvuokraajan välisten sopimusten ongelmista ja näin ollen luonnollisin ratkaisu ongelmaan oli säädellä näitä sopimuksia lainsäädännön kautta. Erityisesti teoksen julkaisuajankohta huomioiden Warénin tutkimus oli merkkitapaus, sillä teoksessa tartuttiin ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan, esiteltiin se vankan empiirisen aineiston kautta ja lopuksi tarjottiin selkeä ratkaisuehdotus. Warénin tutkijanura jäi kuitenkin valitettavan lyhyeksi, sillä hän menehtyi syksyllä 1899 vain 30 vuoden iässä ja Torpparioloista Suomessa jäi hänen kiistattomaksi pääteoksekseen.[11] Tosin Warén ehti ennen kuolemaansa julkaista vielä pienimuotoisen opaskirjan Miten tilaton voi saada maata? (1899).

Kuten tunnettua torpparikysymys sai päätöksensä vasta vuonna 1918, jolloin ”torpparinvapautuslaki” monen vaiheen jälkeen astui voimaan. Kahdessakymmenessä vuodessa aika oli tehnyt tehtävänsä ja koko torpparilaitoksen samoin kuin Warénin siihen tarjoaman ratkaisuehdotuksen oli aika siirtyä historian hämärään. Tästä huolimatta Warénin teoksella on kuitenkin edelleen asemansa varhaisena sosiaalitutkimuksen klassikkona, josta välittyy erityisen vahvana kirjoittajan pyrkimys tuottaa tutkittua tietoa lainsäädännön tueksi. Vuonna 1898 jolloin Warénin teos ilmestyi ei yhteiskuntatieteitä nykyaikaisessa mielessä ollut olemassa. Risto Alapuro ja Matti Alestalo ovat katsoneetkin Warénin teoksen edustavan konkreettista sosiaalitutkimusta. Tämän lisäksi Warénin voisi katsoa olleen myös suomalaisen oikeussosiologian edelläkävijä aikana, jolloin suomalaista sosiologiaa, saati oikeussosiologiaa ei varsinaisesti vielä ollut olemassa.

Tuomas Jussila

Kirjoittaja on oikeushistorian tohtorikoulutettava Turun yliopistossa.

LÄHTEITÄ JA KIRJALLISUUTTA

Alapuro, Risto & Alestalo, Matti 1992. Konkreettinen sosiaalitutkimus. Teoksessa: Alapuro, Risto & Alestalo, Matti & Haavio-Mannila, Elina (toim.) Suomalaisen sosiologian historia. Helsinki: WSOY, s. 115–148.

Forselles, Soili af 1978. Aksel Warén, torpparitutkija, suomalaisen yhteiskuntatutkimuksen uranuurtaja. Teoksessa: Kallio, Veikko (toim.) Historiallinen Arkisto 74. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, s. 123–189.

Kotivuori, Yrjö, Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852: Aksel Wilhelm Warén, Verkkojulkaisu 2005, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=21940, luettu 21.5.2021.

Kotivuori, Yrjö, Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852: Johan Warén, Verkkojulkaisu 2005, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=16398, luettu 21.5.2021.

Linna, Väinö 1996 [1959–1962]. Täällä pohjantähden alla. Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho.

Warén, Aksel 1890. Keuruun pitäjän historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Warén, Aksel 1893. Tutkimus taloudellisista oloista Kuortaneen kihlakunnasta. Tutkimuksia Taloudellisista oloista Suomen Maaseuduilla. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Warén, Aksel 1898. Torpparioloista Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 89. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


[1] Keuruun pitäjän historia on tällä hetkellä ainoa Warénin töistä, joka vapaasti ladattavissa internetistä: https://books.google.fi/books?id=hQJLAQAAMAAJ&printsec=frontcover&hl=fi&source=gbs_ge_summary_r&cad=0#v=onepage&q&f=false.

[2] Warén 1893, 78.

[3] Warén 1898, I. Warén julkaisi kenttätyöskentelystään myös erillisen matkakertomuksen, joka julkaistiin vuonna 1897 Suomi aikakauslehdessä. Suomi, 25.09.1897, nro 13, s. 99 – 102, https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/498500?page=389, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, luettu 21.5.2021.

[4] Teoksen herättämästä keskustelusta, ks. esim. Nykyaika, 15.10.1898, nro 19, s. 3, https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/522569?page=3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, luettu 21.5.2021; Valvoja, 01.04.1899, nro 4, s. 3, https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/844296?page=3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, luettu 21.5.2021.

[5] Warén 1898, 1 – 2.

[6] Warén 1898, 4.

[7] Warén 1898, 99.

[8] Sopimuksesta on säilynyt useita versioita ja oheinen on peräisin Väinö Linna romaanista. Linna 1996 [1959 – 1962].

[9] Warén 1898, 113 – 115.

[10] Warén 1898, 127.

[11] Warénin kuolemasta lehdissä, ks. esim. Maamies, 12.10.1899, nro 41, s. 3, https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/942628?page=3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, luettu 21.5.2021; Päivälehti, 22.11.1899, nro 220 B, s. 2

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/562069?page=2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, luettu 21.5.2021.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s